Kotimainen festarikenttä saattaa olla saturaatiopisteessä
Kuka oikeasti ehtii joka niemennokkaan?
Viimeistään tässä vaiheessa vuotta festarikesän voinee sanoa olevan täydessä käynnissä. Kiireisintä on ehdottomasti heinäkuussa, toiseksi kiireisin kuukausi on elokuu ja kolmantena perästä tulee juuri päättyvä kesäkuu. Lomakaudet ja myöskin keskimääräiset sääolosuhteet todennäköisesti ohjaavat festivaalien järjestämisajankohtaa eniten - ja toisaalta nykyään myös se, mitkä viikonloput ovat kuinka täynnä tapahtumia missäkin.
Olen viime aikoina huvikseni arvuutellut ihmisiltä että tietävätkö tai osaavatko arvata kuinka montako rytmimusiikkifestivaalia Suomessa järjestetään joka kesä, jos festarit ovat jostain syystä tulleet puheeksi. Aika harva osuu oikeaan, koska määrä on ihan jäätävä.
Kotimaista elävän musiikin yksityissektoria edustava edunvalvontajärjestö LiveFIN ry on sekä laskenut että arvioinut musiikkitapahtumien määrää. Esimerkiksi kesän 2025 osalta järjestö arvioi, että Suomessa järjestetään pelkästään kolmen kiivaimman kesäkuukauden aikana 450-470 rytmimusiikkifestivaalia. Viime vuonna luku oli vähän alle 450 festivaalia ja sitä edelliset kesät vielä hieman toivuttiin koronasta, mutta nyt ollaan palattu suurin piirtein pandemiaa edeltävälle tasolle.
Toki 80 prosenttia kesän festivaaleista on alle 5000 osallistujan tapahtumia eikä Ruisrockin tai Provinssin kaltaisia megafestareita. Yli 60 000 käyntiä kerää vain kaksi prosenttia kesän festareista, mutta kokonaisluku on silti sen verran iso, että se herättää ennen kaikkea yhden kysymyksen. Riittääkö kaikille yleisöä?
En ole asiantuntija, mutta veikkaisin, että ei riitä. Suomi on pienen mittakaavan maa koska meitä on täällä niin vähän, ja parhaiten sen näkyy urheilumaailmassa - edes suomalaisten ykköslajin, jääkiekon SM-sarjan pyörittämistä on vaikea saada kannattavaksi liiketoiminnaksi, puhumattakaan pesäpallosta vai vaikka naisurheilusta. Mittakaavaongelma ei ehkä musiikkimaailmassa näy ihan samalla tavalla, mutta väitän silti, että 450 musiikkitapahtumaa kolmessa kuukaudessa on Suomen kokoisessa maassa hieman liikaa. Vaikka selkeästi festarikansaa olemmekin.
Viime ajat eivät myöskään ole olleet tapahtuma-alalle helppoja, oli kyse sitten keikka- tai festarijärjestäjistä tai niitä kiertävistä bändeistä. Arvonlisäveron korotus ja yleinen hintatason nousu hilasi kuluja ylöspäin kaikilta, mikä tekee festivaalien järjestämisestä kalliimpaa, kiertämisestä kalliimpaa sekä myös kuluttajalle elämisestä kalliimpaa, oli kyse sitten pääsylipuista, ruoasta tai juomasta. Kaiken kallistuminen rajoittaa automaattisesti kaikkien mahdollisuuksia kaikkeen.
Festivaalijärjestäjien mahdollisuuksia rajoittaa vielä nykyinen maailmantilanne, josta on puhuttu jo pitkään - maailmantähdistä melko moni jättää Suomen väliin, koska kiertuetta ei voi jatkaa enää itään päin ja yhden keikan vuoksi umpikujassa käyminen on kallista. Vaikka Ruotsi tuntuukin olevan lähistöllä, Suomessa keikalla käyminen vaatii käytännössä kaksi matkapäivää lisää (yhden tänne ja toisen pois), jotka eivät tuota kuin kuluja. Mikäli keikka ylipäänsä tapahtuu, reissaaminen nostaa keikan hintaa, joka taas nostaa festivaalin kokonaiskuluja. Viime vuonna Rockfest peruttiin kokonaan siksi, että tarpeeksi suuria kansainvälisiä yhtyeitä ei yksinkertaisesti saatu houkuteltua Suomeen.
Alkuvuodesta Yleisradio uutisoi kohonneista festarilippujen hinnoista. Keskimäärin lipun hinta on kohonnut 50 euroa per lippu viimeisen neljän vuoden aikana ja suurimmat syyt korotuksille ovat juurikin artistien kohonneet palkkiot sekä yleinen kustannustason nousu. Samaan aikaan myös festivaalikävijä on vaativampi kuin vielä neljä tai varsinkaan neljätoista vuotta sitten - pelkät makkaraperunat ja pölyinen pelto ei enää riitä, vaan tarjonnan on oltava kaikin puolin laajempaa.
Saman Ylen jutun mukaan vain yksi festivaali myy enää automaattisesti loppuun, ja se on vähemmän yllättäen Suomen Coachella eli Ruisrock. Muut iso festivaalit eivät varsinaiseti kärsi kävijäkadosta, mutta eivät myy loppuunkaan. Ilosaarirockin promoottori Panu Hattunen sanoi artikkelissa suoraan, ettei yhtälö ole kovin terve, kun kulut kasvavat ja yleisön ostovoima vähenee. Toisaalta syy ja seuraus, toisaalta aika kestämätön noidankehä.
Provinssin - joka lienee tällä hetkellä kattaukseltaan monipuolisin megafestari Suomessa - festivaalijohtaja Ville Koivisto sanoi samassa artikkelissa että ottavat nousseista kustannuksista takkiin, eivätkä ole pystyneet siirtämään ihan kaikkia kuluja suoraan lippujen hintoihin. Yle uutisoi eilen sunnuntaina, että vaikka Provinssi keräsikin 70 000 kävijää, taloudellisesti tuli silti miinusta. Tietysti festivaalien tulokset vuosittain aaltoilevat plussan ja miinuksen välillä esiintyjien saatavuuden, yleisen taloudellisen tilanteen ja sään takia muutoinkin, mutta kehityksen suunta ei tällä hetkellä liene oikea ja se tuskin on täysin Provinssin omaa syytä. Toisaalta myös valonpilkahduksia on nähty - huonosta säästä huolimatta Tuska teki perjantaina oman kävijäennätyksensä ja keräsi yhteensä 60 000 kävijää olematta loppuunmyyty.
En tiedä onko kyse vain ankeista ajoista, ylitarjonnasta vai molemmista, mutta se lienee selvää että suomalaisia kesäfestarit kiinnostavat. Tämän vuoden luvut ovat vielä arvoitus, mutta vuonna 2024 kävijöitä 450:ssä tapahtumassa oli noin 2,7 miljoonaa. Festareilla on myös työllistäjänä iso merkitys, sillä kesän aikana ne tarjoavat noin 13 000 lyhytaikaista työpaikkaa ja tuovat yhteensä noin puolen miljardin euron kokonaiskulutuksen. Toivottavasti kokonaiskakusta riittää jatkossakin kaikille tapahtumille osansa, vaikka edelleen neljä ja puolisataa tapahtumaa kolmeen kuukauteen kuulostaa paljolta.
