Näin soi ja rakentui massiivinen BASSO-teos
Yhden sadaskahdeskymmenesosan näkemys taiteiden yössä esitetystä jättituotannosta.
Olen soittanut bassoa ihan pennusta lähtien, koska halusin olla kuin Iron Maidenin perustaja ja basisti Steve Harris. Myöhemmin vaihdoin kitaraan, mutta basso kulki silti ohella, koska sitä tuli soitettua sekä kotona että muutaman vuoden ajan myös rokkibändeissä. Kolmekymppislahjaksi sain Steve Harriksen custom-basson, ja aika tarkalleen vuosi sen jälkeen avautui täydellinen tilaisuus ulkoiluttaa sitä.
En tiedä millä pokalla tai ajatuksella hain BASSO-teokseen mukaan avoimen haun kautta, mutta hainpahan kuitenkin. Basso ilmeisesti pysyi sen verran hyvin käsissä, että kesäkuun alussa sähköpostiin kolahti viesti, että tervetuloa mukaan.
Harjoitusmateriaali toimitettiin heinäkuussa: 8-sivuinen score, jonka kylkiäisenä tuli muutamia soittovideoita siitä, miten tietyt osat tulisi soittaa. Törmäsin scorea selatessa koomiseen ongelmaan: 20 vuoden tauon jälkeen teoriaosaamiseni ei enää riittänyt prima vistana nuotin lukemiseen. Vielä koomisempaa tilanteesta teki se, että bassonuotit ovat ainoat nuotit, jotka minulla on ollut joskus kärsivällisyyttä oikeasti opetella. Äänet kyllä löytyivät - ja materiaalin mukana tulivat myös tabulatuurit - mutta vähänkään hankalampien aika-arvojen kohdalla oli pakko tunnustaa tappionsa ja turvautua muihin konsteihin.
Kaivoin esiin vanhan kunnon Guitar Pron. 2000-luvun alussa se oli ainakin minulle ja monelle muulle ensisijainen tapa tehdä omia sävellyksiä - siihen aikaan soitettiin vielä lähtökohtaisesti oikeilla vahvistimilla, eikä omien biisien demottaminen suoraan DAW:iin ollut ihan niin yksinkertaista kuin nykyään. Digitaaliset mallinnukset ja kitaraplugarit olivat joko paskoja, kalliita tai molempia, eikä ainakaan minulla ollut halua tai mahdollisuuksia teini-ikäisenä hankkia kotiin sellaista äänityskalustoa, että demoista olisi saanut jotenkin järkeviä soundeiltaan. Puhumattakaan siitä, jos omiin teoksiinsa halusi instrumentoida tekemistä myös bändikavereille. Biisit tehtiin Guitar Prohon, joka on siis käytännössä hieman halvempi ja yksinkertaisempi, kitara edellä tehty versio tunnetusta notaatio-ohjelma Sibeliuksesta. Minulla sattui vielä olemaan voimassa oleva Guitar Pro -lisenssi, jota olin käyttänyt muutamaan notaatioharjoitukseen yliopistossa. BASSO-teoksen nuotista ei ollut tarjolla MIDI-raitaa, joten naputtelin omat osuuteni käsin Guitar Prohon. Hieman työlästä, mutta ainakin osat alkoivat tulla tutuksi. Sen jälkeen treenasin Guitar Pron klikillä teosta elokuussa pari viikkoa suurin piirtein päivittäin kuin teininä konsanaan.
Kolmosstemman soitto-osuudet eivät varsinaisesti olleet erityisen vaikeita, mutta yksinkertaisissa jutuissa piilee suuri miina: ne on soitettava sitäkin tarkemmin ja hyvin. En varsinaisesti ollut ihan sataprosenttisen itsevarma basismistani kun aktiivisista bassovuosista on jo aikaa, joten päätin mielummin treenata kuin katua myös siksi, että osat jäisivät paremmin muistiin itse harjoituksia varten, eikä siellä tarvitsisi enää hirveästi lappuja vilkuilla.
Koko porukalla teosta harjoiteltiin kahtena päivänä esitysviikolla elokuussa. Harjoituspaikkana toimi Kansallisoopperan ja -baletin kellari, joka ei ollut kellari sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ihan tavanomainen harjoitussali maan alla. Ensimmäinen harjoituspäivä oli pidempi, sillä mukaan valitut viitisenkymmentä sähköbasistia aloittivat treenaamalla keskenään ja asteittain mukaan valui muita teokseen osallistuvia: kuoro, kontrabasistit, lyömäsoittajat, brassi ja muut. Sama toistui vielä toisena harjoituspäivänä ja oli mahtavaa soittaa isolla jengillä, joka oli harjoitellut omat osansa oikeasti etukäteen. Toisena harjoituspäivänä tehtiin muutamia ryhmittäisiä soundimuutoksia, mutta muutoin suoritettiin muutama läpimeno ja sillä selvä. Siinä suhteessa omalla kohdalla ehkä eniten muusikoin keikka itselläni pitkään aikaan, että yli mukana oli reilusti yli sata soittajaa ja suurin osa soitto teosta joko nuoteista tai rakenteellisista muistilapuista. Soittamaan ei salissa opetellut enää kukaan, ja itse pidin iPadia auki sekä harjoituksissa että itse esityksessä lähinnä siksi, että pysyy 24-minuuttisen teoksen rakenteiden perässä.
Teknisesti BASSO-teos oli toteutettu sekä harjoitusten että esityksen osalta korvamonitoreilla. Jokaisella soittajalla oli siis luurit päässä ja monitorointi oli rakennettu niin, että oman soiton lisäksi korviin ajettiin muiden samaa stemmaa soittavien signaali ja hieman lyömäsoittimia. Puhaltimia, kontrabassoja, muita bassostemmoja tai kuoroa ei ollut kuuntelussa juuri lainkaan ja hyvä niin, sillä se olisi soittaessa mahdollisesti lähinnä sekoittanut. Koko teoksen kaikkineen kuulin siis vasta tallenteelta itse esityksen jälkeen.
Korvamonitorien käyttö mahdollisti myös sen, että teos soitettiin klikkiraidan ja guide trackin avulla. Yleisön kuulemattomissa siis soittajilla soi luureissa koko teoksen ajan metronomi ja guide track eli eräänlainen opasraita, joka aina muutaman tahdin verran etukäteen kertoi, että mihin osaan ollaan menossa ja millä soundilla. Audio-opas laski myös osat käyntiin ja kertoi pidempien kertausten loppupäässä, koska osa on loppumassa. Se, että joku muu laskee taukojen mitat ja käytännössä kertoo, koska täytyy ryhtyä soittamaan, vapautti ainakin minulta kovalevytehoa soittamiseen ja ennen kaikkea muiden kuuntelemiseen - sen mitä nyt monitorimiksauksessa muita instrumentteja oli mukana. Varsinkin teoksen loppupuolella oli yksi useamman minuutin - eli useiden kymmenien tahtien - mittainen tauko, jossa tahtilaji vaihteli 4/4:n, 5/4:n, 6/4:n ja 7/4:n välillä sen verran moneen otteeseen, että niiden laskemiseen olisi oikeasti joutunut jo keskittymään. Noin muutoin teoksen soitto-osuudet ja taukojen mitat olivat melko yksinkertaisia ja selkeitä, mutta klikki ja audio-opas olivat loistava keino varmistamaan sen, että kaikki ovat kirjaimellisesti samalla sivulla.
Soundivaihtoja sen sijaan ei oltu sidottu klikkiraitaan MIDI:llä, vaan ne tehtiin manuaalisesti polkemalla. Kolmosstemma käytti teoksessa muutamaa erilaista valmiiksi tehtyä presettiä, joiden vaihdot audio-opas myös kertoi hieman etukäteen. Vaihdoin omalle ryhmälleni soundit sekä harjoituksissa että esityksessä, ja kirjoitin ne myös nuottiin ylös tuplavarmistaakseni sen, ettei mikään mene H-hetkellä ohitse. Eikä sitten mennytkään.
Sähköbasistien vahvistimina toimivat NeuralDSP:n lippulaivamalli Quad Cortexit, joita käsittääkseni myös teoksen säveltäjä Lauri Porra käyttää nykyään sekä Stratovariuksen kanssa että muutoin. Äsken mainitut soundipresetit oli tehty kaikille valmiiksi ja yhtä Quad Cortexia operoi yhteensä neljä basistia, sillä kyseinen digipurnukka mahdollistaa yhteensä neljä sisääntuloa, jotka sitten ajettiin stereosummana äänipöytään. En tiedä miten Alexi Laihon 100 Guitars From Hel -teos teknisesti aikanaan toteuttiin, mutta tämä ainakin säästi aikaa, vaivaa ja feedbackia enemmän kuin huomattavasti.
Logistisesti BASSO-teos lieni kyllä melkoinen työmaa rakentaa sekä ensin harjoituksiin että vielä lopuksi Senaatintorille - yli sadalle soittajalle korvamonitoroinnit vastaanottimineen, varmaan ainakin kolmekymmentä Quad Cortexia sijoitettuna pitkin Tuomiokirkon portaita, kaikki muiden soittajien instrumentit ja kuoro mikityksineen kaikkineen. Teknikot saivat ravata portaita varmasti ihan riittämiin. Ainakin avoimen haun kautta tulleille basisteille homma oli tehty helpoksi: jos löydät ajoissa paikalle ja saat piuhan kiinni sekä soittimeen että Quad Cortexiin, ei tarvitse muuta kuin soittaa. Yleisesti ottaen kaikki toimivat ammattimaisesti ja kärsivällisesti. Olin laskeskelevinani että sähköbasistien keski-ikä pyöri todennäköisessä jossain reilussa kolmessakymmenessä, joten ehkä suurin osa ylimääräisistä nuoteista oli jo soitettu aiemmin.
Itse torstain esityspäivä alkoi saapumisella ja soundcheckillä neljältä. Viideltä oli viimeinen läpimeno ja sen jälkeen nelisen tuntia pelkkää odottelua. Tasan kymmeneltä teos tärähti täydelle torille ja olen kyllä elämässäni aika monta huonompaakin keikkaa soittanut. Musiikillisesti yksi hienoimpia projekteja, joissa olen saanut olla mukana.
Tallenne teoksesta löytyy täältä ja mun tekemä haastattelu Lauri Porran kanssa täältä.